" Kun koulu-uudistuksia tehdään, älä koskaan kuvittele, että kyse olisi muusta kuin rahasta." Näin minulle totesi muutama vuosikymmen sitten eräs pääkaupunkiseudun johtava koulupsykologi, kun haastattelin häntä opintojeni yhteydessä. Niinpä huomasin ääneen toteavani "no tulihan se sieltä", nimittäin mustaa valkoisella ilmiselvä syy, miksi rakennetaan avoimia opetustiloja.
Eilisen Hesarin laajassa artikkelissa avoimista oppimistiloista todettiin varmasti tosiasia, että rakentamisessa ilman käytäviä ja erillisiä luokkahuoneita säästetään neliöitä. Todettiinpa kirjoitetun rakentamisen ohjesääntöihin, että pyritään rakentamaan taloudellisesti. No, sehän on selvää, arkkitehdit suunnittelemaan kouluja, mihin mahdollisimman halvalla saadaan sullottua mahdollisimman paljon oppilaita.
Aikaisempi kuningasidea säästämisen suhteenhan oli lähikouluperiaate ja erityisoppilaiden sijoittaminen yleisopetukseen. Hämäystä asian läpivientiä varten oli, että opettaja - ja avustajaresurssia saadaan tarpeen mukaan, mutta sehän oli vain hämäystä; tarvittavaa resurssiahan ei koskaan saatu.
Pääkaupunkiseudulla työskennelleenä tiedän ja olen lähietäisyydeltä kuullut ja nähnyt, millaisia kokemuksia luokkien yhdistämisestä isoiksi opetusryhmiksi on ollut. Tätä suuntaustahan oli muodissa kokeilla jo 90-luvulla. Kerron vain yhden valaisevan esimerkin. Eräs erityisopettaja kertoi, että hänen kouluunsa neljännelle luokalle oli tullut koko alkuopetuksen yhdistetyssä (kaksi luokkaa yhdessä tilassa) luokassa opiskellut oppilas; oppilas ei osannut vielä lukea, vaikka ei ollut mikään erityinen erityisoppilas. Hieman tuli sanaton olo! Äärimmäinen esimerkki, mutta suuntaus oli selvä; oppimistulokset olivat huonommat perinteiseen luokkaopetukseen verrattuna.
Maailman parhaat opettajat! Miksiköhän näitä maailman parhaita opettajia, yliopistojen opetuksen ja oppimisen asiantuntijoita eikä OAJ:n edustajia ole kuitenkaan ensisijaisesti kuultu tilojen suunnittelussa. Päinvastoin Hesarin artikkelia lainatakseni rakentamisen ohjesäännöissä todetaan, että opettajat saattavat olla jarruina avoimien oppimistilojen suunnittelussa, mutta oleellisinta onkin kuunnella oppilaita.
" Hieno oivallus", oppilaita tietenkin tulee ensisijaisesti kuunnella; hehän ovatkin oppimisen pedagogisia asiantuntioita. Paljon vaan sohvia, terapiapalloja ja löhönurkkauksia, niin oppilaat kiittävät. Turha aliarvioida lasten ja nuorten älyä. Hetken on kiva peuhata sohvilla, mutta pulpettipaikkojen jaossa kiva on kaukana, jos omaa pulpettia ei jokaiselle löydykään. Työsuojelukysymys!!
Mikä taho suojelee lapsia? Mihin lapsi voi valittaa ja kuka epäkohtaan puuttuu? Hesarin artikkelissa todettiin, että suurin osa opettajista oli tyytyväisiä jossakin koulussa. Niitä tyytymättömiä ei siis tarvitse huomioida, koska ovat vähemmistö. Sillä periaatteella ei siis ilman pulpettia jäävää oppilastakaan tarvitse huomioida, koska on vähemmistö. En ihmettele, jos hieman alkaa murkkua"vituttaa" ja kaveri koulun jälkeen saa turpiin.
Ansiokkaasti Hesarin toimittaja oli vielä nostanut esiin samojen "naamojen"pyörimisen uudistusta kehittelemässä. Kovasti olen vuosikymmenien varrella huomannut olevan muotia perustaa oma konsulttiyritys ja "isoilla korvilla" on saattanut kuulla, miten sillä tehdään rahaa. Ympyrä on sulkeutunut; raha ratkaisee.
Näistä omaan pussiin rahantekijöistä saattaa joku olla vieläpä opettaja. Minä en lopputulosta pitäisi kovinkaan eettisenä. Mutta rahan kiilto silmissä sumentunee ajatus lasten ja nuorten todellisesta hyvinvoinnista ja optimaalisesta oppimisympäristöstä.
Pahoinvointi paistaa jo kirkkaasti kuin kirkas kuu taivaalla, mutta sitäpä ei bisnesmies jouda kolikkojen kilinältä katselemaan.
Ihan vaan Solina taas paasaa!
Kommentit
Lähetä kommentti