Kysyin tässä eräänä päivänä isännältä, että miten me suojelemme tässä nyt ihan vaan sohvalla istuessamme luontoa kaiken aikaa. Isäntä ei sudokun täyttämisen lomassa saanut mitään kunnollista vastausta aikaan, mutta oli nenäni edessä varsinainen luonnonsuojelija, kuten allekirjoittanutkin voi todeta vaan peilin edessä seisoskellessaan. Havainto perustuu siihen, että ostamme vaatteita hyvin harvoin.
Jokin aika sitten televisiosta tuli ohjelma kaatopaikoista. Mieleen jäi hyvin laaja kaatopaikka, missä oli monen metrin paksuudelta vaatteita. Toimittaja nosteli kasoista ihan uuden näköisiä merkkivaatteita ja pyöritteli päätään. Paikka oli muistaakseni Etelä-Amerikassa. Hesarissa oli hiljattain juttu, että suomalaiset ostavat keskimäärin 38 vaatetta vuodessa. Minun mielestäni se on paljon!
Me kaksi luonnonsuojelijaa kulutamme vaatteet ihan loppuun. Kotona kuljeskelemme vaatteissa, joissa on yleensä reikiä tai paikattuja reikiä siellä täällä. Osa vaatteistamme on ostettu kirpputoreilta ja kaupasta ostamme sellaista laatua, että vaate todennäköisesti kestää kulutusta pitkään. Niinpä meillä onkin käytössä melko vanhoja vaatteita. Isännän tytär olikin aikoinaan huolestunut siitä, että tulemmeko varmasti hänen Sibelius Akatemiassa olevaan konserttiinsa ehjissä vaatteissa. Kyllä meillä joku tolkku on!
Lukijalle herää varmasti kysymys siitä, päätyvätkö meidänkin vaatteemme lopulta kaatopaikalle. Eivät ihan vähällä päädy, koska kudon mattoja ja poppanoita. Leikkaan kaiken mahdollisen vanhoista kylpypyyhkeistä farkkujen lahkeisiin mattojen tai poppanoiden kuteiksi. Kahteen viimeisimpään mattoon käytin myös riippukeinun nyörit välikuteena.
Koska mattoja alkaa olla jo aika paljon, olen tehnyt pussilakanoiden ehjistä osista tyynyliinoja ja kesäyöpaitoja. Nyt suunnittelen pussilakanasta kesämekkoa. Isännän kutistuneesta villapaidasta tein itselleni pipon ja lapaset ja kahdesta omasta vanuneesta villapaidastani tein kaulurin, kaksi pipoa ja kahdet lapaset. Rikkinäiset nilkkasukat käytämme kenkien puhdistamiseen yms.. Kaksi isoa kassillista hyviä vaatteita ja tekstiilejä lahjoitimme Ukrainan pakolaisille. Kun olin vielä työelämässä koulussa, vein kuvistunnille kassillisen matonkuteiden leikkaamisesta jäänyttä silppua, mistä oppilaat tekivät liimaamalla merimaisemia laivoineen.
En tiedä nykyisestä käsityön opetuksesta juuri mitään, mutta toivoisin, että koulussa opetettaisiin lapsia parsimaan ja paikkaamaan vaatteita, kuten ainakin ennen opetettiin. Ennen opetettiin myös uudistamaan vaatteita. Paikallisen opiston ohjelmassa olen nähnyt kurssin farkkujen uusiokäytöstä. Farkuista saakin todella monenlaista kuten räsymattoja, kasseja, kännykkäpusseja, sohvatyynyjä, seinävaatteita ym..
Kaiken hyödyn lisäksi minulle ainakin tulee tosi hyvä mieli, kun teen jostain vanhasta uutta. Tätäkin blogia kirjoittaessani ja miettiessäni katseeni tämän tästä harhailee seinävaatteeseen, minkä olen tehnyt ompelemalla farkkujen vyötärökaitaleita siniseksi värjäämääni pellavapyyhkeeseen. Myös moni ystäväni on saanut minulta farkkutaskuista ommellun kännykkälaukun lahjaksi. On kuulemma ilahduttanut. Siskollani tosin oli vähän kummallinen ilme syystä, että hän oli antanut minulle mattojen kuteeksi vanhoja aluslakanoita, mutta minä olin painanut ne silkkipainotekniikalla täyteen kuvia hänen lastensa piirustuksista ajatuksella, että näin uudistettuna niitä käyttää vielä kauan.
Googlaamalla löytyy fakta, että vaate- ja tekstiiliteollisuus tuottaa noin 4-10 prosenttia globaaleista ilmastopäästöistä ja vuosittain maailmassa syntyy 92 miljoonaa tonnia tekstiilijätettä. Sivulla peräänkuulutetaankin muutosta tuotantoon ja kulutustottumuksiin.
Luulen, että me isännän kanssa teemme jo osuutemme tässä asiassa.
t. Solina
Kommentit
Lähetä kommentti