Kuusijuhla

              Istuimme ystäväni, myöskin eläkkeellä olevan opettajan,  kanssa lounaalla paikallisen taidemuseon bistrossa ja muistelimme
lapsuutemme joulujuhlia ja myöskin niitä, mitä olimme työksemme suunnitelleet ja harjoituttaneet omassa opettajan ammatissamme.
          Minun lapsuudessani joulujuhlaa koulussa kutsuttiin myös kuusijuhlaksi. Maalaiskansakoulun luokkaan, toiseen niistä kahdesta, kokoontui koko kylä yhdessä viettämään kuusijuhlaa. Luokan nurkassa loisti korkea joulukuusi monine oppilaiden tekemine koristeineen, seinät ja ikkunat olivat täynnä jouluaiheisia askarteluja ja saattoipa olla, että toisaalle olivat opettajat rakentaneet näyttelyn syksyn mittaan tehdyistä käsitöistä.
          Pitkin syksyä harjoiteltiin tiernapoikia, joulukuvaelmaa, joululauluja, näytelmää ja runoja. Valmistauduttiin juhlaan. Ollessani kansakoulun neljännellä luokalla opettaja päätti, että minä lukisin kuusijuhlassamme jouluevankeliumin Raamatusta, mikä oli kirjoitettu vanhalla kirjoitustyylillä. Olipa siinä harjoittelemista, kun teksti näytti ensin ihan " siansaksalta". Minulle ostettiin tuota kunniatehtävää varten villakankainen juhlamekko. Mekko kuitenkin kutitti niin hirveästi, että äidin piti ommella siihen sifonkinen vuori jostain omasta huivistaan.
         Opettajan ammatissa toimiessani juhlien valmisteleminen oli minulle sitä kaikkein ihaninta hommaa. Kerta toisensa jälkeen koin, että mikä ihana työ! Joulukuvaelmat, tonttuleikit, kuorot joululauluineen, askartelut ym. virittivät lapset, vanhemmat ja opettajat joulun tunnelmaan. Perinne, mikä nosti meidät arjen yläpuolelle; niinhän juhla tekee.
           Kaikki kuitenkin on muuttunut, ainakin työpaikkakunnallani. Niin sanoi opettajaystävänikin. Enää ei lauleta tiernapoikia, ei ole joulujuhlassa joulukuvaelmaa ja joululaulut on jaettu sallittuihin ja ei sallittuihin. Tiettyja sanoja ei saa mainita. Kaikki opettajaystäväni ja tuttuni, joiden kanssa asia on tullut puheeksi, sanovat samaa: eivät maahanmuuttajat vastusta suomalaisia perinteitä vaan ateistit ovat nähneet tilaisuutensa tulleen ja ratsastavat maahanmuuttajat keppihevosinaan. 
         Miten rikasta kuusijuhlaperinteemme on ollut! Miten paljon se on tuonut iloa ja rauhaa ihmisten mieleen. Emme me voi muuttaa koulua ja poistaa perinteitä yksittäisten ihmisten vakaumusten perusteella. Pedagogisesti kulttuuriimme perustuva joulujuhla on perinteiden siirtämistä sukupolvelta toiselle ja perinteet jos mitkä luovat turvallisuuden tunnetta ihmisiin.
         Me, minun ikäpolveni olemme saaneet valtavan henkisen pääoman kansakoulun juhlaperinteistä, sitä pääomaa soisin myös nykylapsillekin!

t. Solina