Joskus keskellä elämän ruuhkavuosia istuin yksin Saariselän kappelissa ja katselin lumista maisemaa, kappelin alttaritaulua. Oli loman viimeinen ilta ja lento seuraavana päivänä kotiin ja takaisin töihin. Valaistu luminen maisema ikkunan takana oli niin kaunis, että tuli kaihoisa olo; voi kun voisin vielä jäädä, hiljakseen kahlailla ensilumessa, kiireettä, ja antaa vaan ajan kulua omaa tahtiaan.
Ihailin myös jonkun kutomaa taidokasta kirkkotekstiiliä ja mietin, että missähän välissä minä ehtisin ja jaksaisin tehdä jotain käsityötä ihan itse enkä vaan opettaa muita.
Vaikka palasin minulle niin mieluisaan työhön, hetki kappelissa oli kuitenkin selvästi viestinyt, että elämässä on liian kiirettä. Vaikka on ollut lomat, viikonloput vapaata, tietoisesti ottanut rennosti, huoltanut itseään, liikkunut, viettänyt leppoisia iltoja kotona ja ystävien kanssa, niin aina on kuitenkin pitänyt jo joutua seuraavaan paikkaan tai tekemiseen.
Ja sitten yhtäkkiä on eläkkeellä! Minun kohdallani muutaman vuoden harhailun "missä ollaan, mikä maa" jälkeen elämä on taas täyttynyt monenlaisesta tekemisestä, kalenterissa on taas täyttä ja pitää joutua. Täyttä häkää olin tällä viikolla menossa mökille ja täytin kalenteria erinäisillä jutuilla mökkipaikkakunnalla.
Melkein sama rumba taas menossa!
Istuin alas ja totesin, että en minä jaksa, en jaksa lähteä mökille enkä suorittaa mitään niistä oikeasti niin mukavista jutuista, mitä olin aikonut.
Tällä viikolla vietän LOMAA! Olen kotona, enkä mene yhtään minnekään. Viikon puolessa välissä meinasin repsahtaa ja lähteä ystäväni kanssa konserttiin, mutta sainpa kuitenkin pidettyä itseni kurissa.
Olin yöpaidassa puolille päivin, puhuin puhelimessa tuntitolkulla, tein puutarhassa mitä huvitti ja pesin pyykkiä. Luin kerrankin päivälehtiä iltamyöhään ja nautin hieman jotain virkistäviä juomia. En ajatellut tehdä mitään, mutta aina joku pikkuhomma ajelehti nenäni eteen. Kävin peräti kangaskaupassa.
En kahlaillut Saariselän ensilumessa, mutta JÄIN velttoilemaan kotiin!
Voi miten olin kiitollinen itselleni! Älysin, että eläkeläinenkin tarvitsee lomaa, lomaa itse kehittämistään ohjelmista. Välillä olo onkin ollut sellainen, että kohta oksennan, yhtään en jaksa enää suorittaa, suorittaa ohjelmiani. Pääsinköhän vihdoin oikeasti eläkkeelle? Nyt minä voin kahlata lumihangessa kiireettä ja levollisesti. Voin vain ilmoittaa ITSELLENI, että olen lomalla.
Terveisin Solina
Kommentit
Lähetä kommentti