Media suorastaan pullistelee puhetta uupumisesta. Taholla jos toisellakin mietitään, ainakin puhutaan ja mietitään, miten saataisiin kansalaisten väsyminen kuriin. Uutiset eivät kuitenkaan ole sitä, että nyt jo voidaan paremmin vaan, että juurikaan ei ole tuloksia saatu tai ehkä marginaalisesti.
Mielessäni on kaksi merkittävää syytä uupumiseen: liiallinen tehokkuusvaatimus ja hyvän käyttäytymiskulttuurin hiipuminen.
Edesmennyt kunnioitettu presidenttimme Mauno Koivisto on joskus jossakin haastattelussa sanonut ( kirjoitin kommentin itselleni ylös, mutta haastattelutietoja en merkinnyt muistiin): " Liiallinen tehokkuusvaatimus johtaa vain keskinkertaisiin tuloksiin." Haastattelusta toiseen vastaavanlaisia viisaita ajatuksia kuulee radiosta tai televisiosta, mutta yhteiskunta suorastaan paahtaa ihan päinvastaiseen suuntaan.
Päiväkodeissa, peruskoulussa, lukiossa, työpaikoilla . . . . tehokkaasti opetus ja uudistukset käyntiin, ettei Suomi vaan putoa kehityksen junasta! Eikä vain yhteiskunta vaadi vaan uskomaton tehokkuusvaatimus on jotenkin uinut salakavalasti perheisiin ja yksittäisiin ihmisiinkin.
Eikö me vähän vanhempi ikäpolvi tehty Suomesta huippumaa, kovasti kyllä töitä paiskimalla, mutta ei niin, että meille olisi ulkoapäin pakkosyötetty joku raami, missä meidän on oltava huipputehokkaita. Ihmisen innovatiivisuus ja motivaatio, puhumattakaan jaksamisesta, vaatii tilaa ja aikaa omaan ajatteluun; ihminen kun motivoituu ja luo uutta omista lähtökohdistaan.
Entä sitten käyttäytyminen? On vanha sanonta "Ei haukku haavaa tee". Kyllä tekee! Se on sitä paljon puhuttua kiusaamista.
Aikoinaan opettajan opinnoissa meille nuorille opiskelijoille opetettiin, että kaikkia oppilaita kohdellaan ystävällisesti. Siis kaikkia, ei vain niitä, jotka käyttäytyvät kiltisti. Haukkumalla ei syystä tai toisesta häiriköivää lasta saada kuriin. Aikuinen saattaa kokea, että vain komentaa, mutta lapsi kokee tulleensa haukutuksi. Nyt en tarkoita tavallista kasvatusta ja rajojen asettamista vaan epäkunnioittavaa puhetapaa toista ihmistä kohtaan. Sama kaava toistuu työpaikoilla, varmasti johdonkin taholta.
Liiallinen tehokkuusvaatimus opiskelussa tai työnteossa yhdistettynä negatiiviseen painottuvaan palautteeseen lienee helppo yhtälö uupumiseen, väsymiseen, kyynistymiseen ja motivaation kadottamiseen.
Joskus 80-luvun lopulla mietimme työpaikallani yläkoulussa, millainen tunnelma oppilailla pitäisi olla koulunsa päätettyään. Ehdotukset kirjoitettiin taululle ja jokainen sai ruksata omasta mielestään parhaimman ajatuksen. Äänestyksessä voitti ajatus: "Onpa ollut hyödyllistä ja mukavaa!"
Jospa sitten sitä kohden Suomi!
t. Solina
Kommentit
Lähetä kommentti