"Maaseudun rauhaa"






          Meillä on mökki pienellä maalaiskylällä Saimaan rannalla -  kotikylälläni, sillä missä olen lapsuuteni ja nuoruuteni viettänyt.
Kun eläkeikäni alkoi lähestyä, monet kyläläiset kyselivät, muuttaisimmeko kokonaan mökille asumaan eläkepäiviksi pois Helsingin hulinasta. ( Maalta katsottuna pääkaupunkiseudulla tai sen liepeillä asuminen on käytännössä Helsingissä asumista tai ainakin luokitellaan kivierämaassa ja monenlaisessa melussa asumiseksi.) No, vastaukseni oli, että en haluaisi muuttaa mökille kokonaan.
           Asumme rivitalossa pienessä kaupungissa lähellä Helsinkiä. Meillä on täällä lenkkipolut, marjamaat ja hiihtoladut heti kotiovelta kävelyetäisyydellä. Keväisissä metsissä valko-ja sinivuokot kukkivat valtoimenaan ja eväitä usein retkillämme syömme solisevien purojen ja vuolaiden koskien varsilla. Kuulostaa maalaukselliselta, mutta näillä seuduilla on tosi kaunista ja lintujen laulu todella kuuluu. Tähän kun lisätään vielä kaikki Helsingin kauniit saaret, puistot ja kulttuuri puhumattakaan koko seudun liikenneyhteyksistä ja kulttuurista kaikkineen, niin minä en todellakaan muuttaisi täältä mihinkään.
          "Mutta teillähän on siellä lentomelu ja liikenteen melu!" toteaa maalainen. Varmasti niin onkin joillakin alueilla, mutta me onnistuimme valitsemaan asuinpaikkamme niin, että näiltä meluilta vältyttiin. Kesäisin vietämme paljon aikaa takapihallamme; lukien, riippukeinussa loikoillen, kahvitellen ja ruokaillen. Linnut laulavat, oravat juoksevat puita ja aitaa pitkin ja siilikin tekee kierroksiaan. Joskus lämpiminä kesäiltoina istun ulkona loputtomiin seuraten kuun kulkua taivaalla mustarastaan huiluttelua kuunnellen.
         No, miksihän meillä on mökki? Suurin osa suvustani asuu mökkipaikkakunnallani ja myös monet ystävät asuvat sillä seudulla. Saimaa uimarantoineen ja saarineen vetää meitä puoleensa. Olen myös aina ollut hyvin kiintynyt maahan, siihen missä juureni ovat.  Maalaistalon tyttärenä olen suuren osan elämäni kesistä viettänyt kotitilani pelloilla maatyötä tehden. En osaa kuvailla sitä jonkinlaista onnea ja syvää rauhaa mitä koin pelloilla työtä tehdessäni.
         Nyt kotitilaani ei enää ole. Minulle kuitenkin entisten peltojen poikki virtaava puro, se minkä vartta kuljin jo ihan pienenä naapurin lasten kanssa, on sielunmaisemaa. Lapsena keväinen mielipaikka oli kahlailla tulvivan puron vartta ja kuunnella sellaistenkin kahlaajien kuten kuovi ja taivaanvuohi kevätsoidinta. Puron vartta pääsi edelleen muinaisen myllykosken varteen ja sinivuokkoja sinisenään kukkivaan koivikkoiseen niemeen.
Peltojen yllä töyhtöhyyppä huuteli "viivi" ja kiurut nostivat korkeutta soidinlennollaan. 
          Tähän sieluni maisemaan luulen aina meneväni, mutta aika on toinen. Kylällemme on muuttanut paljon asukkaita kaupungeista, arvatenkin maaseudun rauhaan. Lähes poikkeuksetta jokaisessa maalle muuttaneen kaupunkilaisen pihassa on häkki yhdelle tai useammalle koiralle. Kaupunkilainen lähtee aamulla töihin ja jättää koirat häkkiin haukkumaan. Vaihtoehtoisesti koirat jätetään päiväksi sisälle ja lasketaan illaksi häkkiin "ulkoilemaan" ja tietysti haukkumaan. Menen minä lenkille melkein mihin suuntaan hyvänsä jokaista askeltani haukkuu koira / koirat häkistään. 
          Muutama vuosi sitten naapuriimmekin muutti kaupunkilainen koirineen. Hetkenä minä hyvänsä naapurimme laittaa koiransa häkkiin "ulkoilemaan" ja haukkumaan. Melu on pihapiirissämme niin häiritsevä, etten enää tiedä, mitä ajattelisin. Naapuri on varmasti muuttanut maaseudun rauhaan. Entäs minä? Tänään kotiin kaupunkiin tultuani parin viikon mökkilomalta hartiani laskeutuivat alas. Tulin kaupungin rauhaan! Minullakin kuitenkin olisi ollut oikeus kotirauhaan omalla mökilläni! 
          Itse asiassa olen harmissani paitsi itseni myös koirien puolesta. En millään voi uskoa, että häkissä tai ketjussa tunti tolkulla haukkuva koira voi hyvin.  Meilläkin oli lapsuuden kodissani aina koira, mutta sen onnellisuudesta huolehdittiin. Näin varmasti suurin osa koirien omistajista toimiikin; pitää koiria perheenjäseninä ja huolehtii niiden hyvinvoinnista. 

Syvästi huokaillen

Solina
          

Kommentit