Päätinpä yhtenä kauniina kesäpäivänä lähteä alennusmyyntiin naisten alusvaateliikkeeseen. Löysinkin kauniin, ohuen kesäyöpaidan ja paljon uintia harrastavana kysyin myös minun kokoistani alennushintaista uikkaria.
Myyjä löysikin kolme mallia, joita aloin sovittelemaan. Tavallisesti ostan tummansinisiä uikkareita, mutta nyt silmiäni hiveli hyvin kauniisti istuva, hyvin värikäs ja laadukas uikkari, mikä olikin myös reilusti alennushintainen. Erityisesti pidin kauniista keltaisesta väristä lähellä kasvoja; mieleeni tuli ihan ensimmäiset ihanan keltaiset pikkupikku bikinini murrosikäisenä.
Muistan miten aina bikinit ylleni pukiessani pidin itseäni tosi kauniina ja varmasti olinkin.
Niinpä sopivasti sattuikin, että minulla oli tänä kesänä uusi uimapuku uimakassissa vanhan virttyneen sijasta mökkipaikkakunnan kalastuskunnan saunailtaan isännän kanssa reippaillessa.
Söimme heti alkajaisiksi maukasta rantakalaa ja sitten savusaunan lempeisiin löylyihin ja uimaan.
Heti ensimmäiseltä uintireissultani tultuani eräs hyvänpäiväntuttuni, olkoon nimeltään vaikka Pekka, pysäytti minut ja totesi todella hämmästyneenä, että: "Miten sinulla on Solina tuon värinen uimapuku?"Olin yhtä hämmästynyt ja kysyin: "Siis mitenniin tuon värinen uimapuku?"
Pekka: "No tuon värisiä lippujahan ne naiset heiluttavat niissä kulkueissa!"
Minä: "Siis missä kulkueissa", ja olin edelleen ihan pihalla tai ehkä aloin aavistella.
Pekka: "No etkö nyt huomaa; sininen, violetti, punainen, oranssi, keltainen!"
En enää muista mitä sitten sanoin, vai sanoinko mitään. Isäntä oli kyllä kuitannut kotona, että sateenkaariuimapuku, mutta minulta meni toisesta korvasta ulos. Olin ostanut laadukkaan, hyvin istuvan ja kauniinvärisen uimapuvun ja tunsin itseni tyylikkääksi se ylläni ja sillä selvä!
Myöhemmin illalla istuimme porukalla makkaranpaistossa. Pekka tuli paikalle ja kysyi kovaan ääneen, että eihän ollut loukannut minua. Pekan vaimo näytti ihan kysymysmerkiltä ja tiedusteli, että mistähän on kysymys.
Minä siihen ennätin vastaamaan, että minun uimapukuni väreistä.
Siihen paikallinen rääväsuu huusi: "lesbo"tai jotain sinnepäin.
Sitten seurasi Pekan toimesta hieman hämmentynyt keskustelu entisaikojen rajoittuneesta värien käytöstä.
Vielä myöhemmin illalla makkaratulilla Pekka kysyi uudelleen, etteihän vaan loukannut minua. Vastasin, että minulla ei tässä ole mitään epäselvää, mutta pitäisiköhän hänen hommata tummentavat lasit, etteivät uimapukuni värit häikäisisi niin paljon.
Ehkä uimapukuni on tietoisesti tehty sateenkaarihenkeen tai sitten ei. Minä kuitenkin taidan olla aika pihalla tästä maailmanmenosta! Siis kaikki, missä suinkin on sateenkaaren värit leimaa sateenkaariaatteen kannattajaksi tai olenko ymmärtänyt oikein, seksuaalivähemmistöön kuuluvaksi. En ole perehtynyt sen tarkemmin tämän asian yksityiskohtiin. Mitenköhän itse sateenkaari, saakohan sitä vielä ihailla leimautumatta?
En ylipäätään ymmärrä koko hössötystä, kun minusta ihmiset ovat itsestäänselvästi samanarvoisia eikä kenenkään seksielämä tai suuntautuneisuus kuulu muille, ellei sillä sitten toisia rikoksenomaisesti loukkaa.
Tietysti ymmärrän sen, että ihmiset, jotka kokevat, että heitä kohdellaan eriarvoisesti, osoittavat siitä mieltään, mutta alkaako tässä asiassa olla jo ylilyönnin tuntua. Hirveästi on alkanut korostua ihmisten seksuaalinen suuntautuneisuus, jopa ylitse muiden inhimillisten piirteiden.
En minä Pekalle loukkaantunut. Kuten sanottu ongelma ei ole minulla, ehkä ei Pekallakaan, mutta jollain tavalla tässä yhteiskunnassa pitäisi välttää ylilyöntejä, ettei asia ala kääntyä asianomaisia henkilöitä itseään vastaan tai muuten aiheuta turhaa hämminkiä.
Niin, oma juttunsa on sitten se, millaisen kuvan ihmiset antavat itsestään omalla käytöksellään. Toista leimaamalla lyökin leiman omaan otsaansa.
Ystävällisin ajatuksin hyvää syyskesää toivottaen
Solina
Kommentit
Lähetä kommentti