Lasten lukuharrastus ja innokkuus lähtee kotoa! Mielestäni vanhemmille tulisi jo neuvolassa jakaa ohjeistus, miksi ja miten lapsen kanssa ja lapselle luetaan. Vanhempien tulisi lukea lapsilleen säännöllisesti koko pikkulapsi-iän, mutta opettajan näkökulmastani myös koko alakouluiän. Se, että voi istua vanhemman sylissä tai vieressä kuuntelemassa vaikkapa satua on rauhoittavaa ja tunteen kautta kiinnostusta kirjallisuuteen herättävää. Yhdessä vietetyt lukuhetket ovat todellinen pohja lukuharrastukselle ja samalla tuovat paljon hyvää mieltä ja sitä kautta tasapainoista oloa. Paitsi lukuhetket, lasten kanssa pitäisi jo aika pienestä alkaen käydä kirjastossa ja totutella kirjastokortin käyttöön.
Yhdeksänvuotinen peruskoulu kyllä riittää koulun toimesta lukemisen kannustamiseen, kunhan sitä lukemista vaan harrastetaan. Lukeminenhan lienee olennainen osa äidinkielen opetussuunnitelmaa.
Opettajana minulle on itsestään selvää, että lasten mielestä yksi mukavimpia asioita kouluopetuksessa on se, kun ope lukee kirjaa ääneen. Tätä luetun kuuntelemista helpottaa oleellisesti se, että samalla saa värittää värityskuvaa tai piirtää. Joskus olen testannut, että kuuntelivatkohan ne oikeasti, kun niin värikynät savusivat; kyllä kuuntelivat ja hyvin. On myös olemassa tosi tasokkaasti luettuja äänikirjoja. Ehdottomia suosikkejani ovat mm. Tytti Paavolaisen lukemat Uppo Nallet sekä Matilda. Siinä opekin saa pienen lepotuokion ja lapset huiman kirjallisuuselämyksen. Ja tätä lukemista pitää olla monta kertaa viikossa!
Koko Suomessa on varmasti upeita kirjastoja. Alakoululaisten kanssa on käytävä kerran kuussa kirjastossa. Luettuja kirjoja sitten vinkataan muille pienissä lukupiireissä.
Ongelmana on vain se, että aina on oppilaita, joilla ei ole kirjastokortti mukana kirjastopäivinä. Näiden vanhemmille olen sitten laittanut Wilma-viestiä, että kirjastoon on mentävä omalla ajalla ja kirja on oltava esittelyssä lukupiirissä sovittuna päivänä. Lukupiirissä lapset joka tapauksessa pääsevät kirjallisuuden maailmoihin toisiaan kuunnellen ja ehkä siitä itselleen innostusta saaden.
Lukemaan on houkuteltava, ei pakotettava!
Aikoinaan kirjasto, jossa oppilaiden kanssa kävimme, meni remonttiin. Kirjastonhoitaja tarjosi meille pahvilaatikollisen kirjoja lainaksi paikkaamaan tilannetta. Vein jollain kippikärryllä laatikon luokkaan ja totesin, että tässä olis kirjoja luettavaksi, mutta voin viedä nämä eteenpäinkin jollekin luokalle, jos heitä ei sattuisi kiinnostamaan. Ilmeet olivat hölmistyneitä ja aloin jo kärrätä laatikkoa eteenpäin, kun alkoi hieman hätääntynyt huuto kirjojen perään. Kirjat hävisivät laatikosta nopeasti. Muutamien viikkojen jälkeen aloin jo kyselemään, että saako laatikon viedä jo eteenpäin. Ei kuulemma saanut, koska ei oltu luettu vielä sitä ja sitä kirjaa, minkä vieruskaveri oli napannut nenän edestä. Yleisin lopputulos oli, että oli luettu kolme kirjaa. Mitä innokkaammin yritin viedä kirjoja eteenpäin, niin sitä sitkeämpi naukuminen niiden perään oli.
Tämä on sitä "lukupedagogiikkaa"!
Voin kuvitella, että yläkoulun pojille lukeminen ei oikein sovi "vartalokuvioon", mutta se rentoutumista haikaileva vartalo sopii kuitenkin todella hyvin ainakin vaikkapa äänikirjan kuunteluun. Opiskeluaikana olin töissä kaupungin kesäleireillä, missä eräälläkin oli monen ikäisiä lapsia ja nuoria. Kerran matkalla lukemaan Peppi Pitkätossua nelosille, kuului huuto ysien kämpästä, että " mihis sä oot menossa sen kirjan kanssa, meillekin pitää lukea". Ikimuistoista oli, kun ysit kuuntelivat hiiren hiljaa, kun luin heille iltasaduksi Peppi Pitkätossua. Silmät jo lupsattivat, kun kuului syvä huokaus: - Meille ei oo ikuisuuksiin luettu mitään!
Nyky yhteiskunnassa on taipumus pitää lapsia liian aikaisin itseohjautuvina aikuisina, mitä he eivät todellakaan ole! Tämän päivän Hesarissa oli mielipidekirjoitus, että lukemisen tehostamiseksi esikoulu pitäisi olla kaksivuotinen. En opettajana todellakaan ymmärrä, mikä taikatemppu tällä tehokkuusvaatimuksella tehtäisiin. Yhdeksässä vuodessa on melkoinen määrä viikkoja, joilla lukemista voidaan harrastaa ja lukemisesta voi hyvin todennäköisesti tulla valtaenemmistölle mieluinen tapa, jos harjoittelu perustuu lapsen kehitystasoon ja lukutilanteet ovat lapsen ja nuoren kannalta mukavia.
t. Solina
Kommentit
Lähetä kommentti