Minulla on pitkä historia jumissa olevasta selästä, niskasta ja hartioista. Vuosia sitten myös oikea jalkani kipeytyi niin, että erityisesti asfaltilla kävely oli välillä yhtä tuskaa. Kerran olin vain muutaman sadan metrin päässä kodistani, kun tuntui, että pitääkö soittaa taksi, jotta pääsen kotiin. Rahaa on palanut paljon hierojilla, fysioterapeuteilla, osteopaateilla, kiropraktikoilla ja lääkäreillä ramppaamiseen.
Kun eräs ystäväni valitteli minulle selkäkipuaan, vinkkasin hänelle muutaman hyvän mieleen tulleen harjoituksen; niitähän minulle on kertynyt melkoinen määrä eri asiantuntijoilta. Tulipa sitten mieleeni, että kenties olisikin hyödyllistä jakaa kokemuksiani suuremmallekin porukalle, joten tässä nyt ammattilaisten minulle antamia vinkkejä ja omia kokemuksiani vuosien varrelta.
Aloitan jalasta, joka alkoi kävellessä löpsyillä ja kipeytyi ihan sairaasti. Tosi outoa! Seurasi ramppaaminen edellämainituilla asiantuntijoilla ja rahaa todella paloi. Jalka ei korjaantunut. Sitten viimein päädyin fysioterapeutille, joka vain käski minun kävellä. Diagnoosi tuli kuin apteekin hyllyltä: väärä liikerata. Sain hyvin yksinkertaisia harjoitteita kotona säänöllisesti tehtäväksi. Lihas kuulemma oppii nopeasti oikean liikeradan. Tein harjoitteet tunnollisesti ja kuinkas ollakaan kipu hävisi eikä palannut. Muutamia kertoja liikerataa vielä säädettiin, mutta se oli siinä.
Sitten kummatkin jalkani alkoivat kipeytyä säärestä ja pohkeista. Menin taas samalle fysioterapeutille, joka pyysi nähdä kenkäni. Minulla oli melko uudet Ecco-kaupasta ostamani varrettomat vaelluskengät. Niitä kaupassa sovittaessani, ne tuntuivat niin tukevilta, että luulin niiden olevan hyvät kaikenlaiseen kävelyyn. Olin täysin väärässä! Fysioterapeuttini väänteli kengänpohjia ja totesi, että ne eivät rullaa. Tavallisessa katukävelyssä kenkien pitää rullata, vaelluskengät eivät rullaa. Niinpä vaelluskenkäni jäivät vain vaelluskäyttöön ja kaduilla kävelen rullaavilla kengillä. Tulos: jalat parantuivat.
Kuinka sitten hankkia kantapäähän ns. luupiikki, mikä on jonkinlainen jännetulehdus. Minulla se kesti noin vuoden ja oli kävellessä, pakko sanoa - helvetin kipeä! Oma arvioni on, että taas oli vika kengissä. Olimme olleet isännän kanssa Mallorcalla ja yhtenä päivänä kävelimme kilometrikaupalla rantakatuja pitkin. Minä olin päätynyt hienostelemaan ja laittanut jalkaan hyvin ohutpohjaiset kauniit nahkasandaalit. Ehkä rullasivat, mutta se hyvin ohut pohja oli varmaan syypää. Tuloksena vuoden kestävä kidutus. Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoisin, että kannattaapi kävellä oikeanlaisilla kengillä. Luupiikkituskaa helpottivat pehmeät pohjalliset.
Entäs sitten selkäosasto? Ikuisuuskysymys! Voipa sitä rampata hoidattamassa itseään ja hyväähän se tekee, ei sitä ole kieltäminen, mutta kohta ollaan taas samassa pisteessä. Rättiväsyneenä töiden jälkeen tai muuten vaan sohva kutsuu. Jalkani kuntoon saanut fysioterapeutti suositteli ostamaan ns. pilatesrullan ja lötkyttelemään sen päällä sohvan sijaan. Sijoitin rullan keskelle olohuoneen lattiaa, mistä se "kutsuu" minua. Ensin vaan olen rullan päällä pitkin pituuttani. Sitten mieleeni tulee pilatestunneilta oppimiani liikkeitä, joita tehostetaan hengityksellä. Lopuksi rullailen kipeitä paikkoja. Vaikka vain oleilisin rullan päällä, tulos on se, että olen virkistynyt, toisin kuin sohvalta noustuani. Rullia voi ostaa mm. marketeista, mutta niissä on laatueroja. Minulla on fysioterapeuttini suosittelema melko kova rulla.
Laulunopettajani opetti minulle heidän Sibeliusakatemiassa käyttämänsä Aleksanteri-tekniikka menetelmän kehon rentouttamiseksi ja hoitamiseksi. Menetelmä on hyvin helppo. Makaat vaan lattialla polvet koukussa selällään niin, että takaraivosi alla on pino pehmeäkantisia kirjoja. Kirjapino ei saa koskettaa niskaa, jotta niska vapautuu. Samalla voi hengitellä rentouttavaa syvähengitystä eli kolmeen laskien nenän kautta sisään ja kuuteen laskien hitaasti suun kautta ulos. Ei tarvitse laskea, mutta ajatuksena uloshengitys on pitkä sisäänhengitykseen verrattuna.
Ylipäätään syvähengitys kannattaa yhdistää venytyksiin ja rentoutuksiin sekä jumppaliikkeisiinkin, koska se tehostaa niitä kaikkia. Tämän olen oppinut ohjatuissa liikunnoissa käydessäni. Syvähengitys myös auttaa nukahtamisessa, jos ajatukset alkavat pyöriä ja uni ei tule. Todella toimii!
Muistinpa juuri, että minullahan oli viime viikolla lonkka kipeä. Ajattelin, että kyllä minä sinulle lonkka näytän ja lähdin käymään kahvilla kävellen kahdeksan kilometrin päässä olevaan kahvilaan. Ei ollut kipeä lonkka sen jäkeen. Neljä tuntia meni reissussa kahvitaukoineen. Olen ihan vakuuttunut, että selkää ja jalkoja pitää käyttää paljon ja välillä rääkätäkin.
Kerran kyllä rääkkäsin lonkkaani ja jalkaani varmaan väärällä tavalla tekemällä ison puupinon. Varmaan jotenkin jännitteisesti toistin samaa liikettä samaan suuntaan. Tulos oli, että pelkästään istuminen autoon ja autosta pois oli tosi vaikeaa ja kivuliasta. Olimme kuitenkin lähdössä päivien kestävälle vaellukselle isännän kanssa. Rento kävely metsäpolkuja pitkin auttoi samantien! Liikunta on lääkettä!
Olen miettinyt, miksi ylipäätään viimeiset parikymmentä vuotta alaselkäni, lonkkani ja jalkani ovat alkaneet temppuilla. Mitä on muuttunut elämäntavoissani? Selkeästi löydän kaksi syytä. Kun kotitilani oli vielä olemassa, olin kaikki kesät opettajan lomallani peltotöissä. Nostimme käsin sipuleita, porkkanoita, punajuuria ja syksyllä lanttuja. Selkä oli lähes koko ajan linkkuasennossa. Aluksi kyllä koski pari päivää ihan hirveästi, mutta sitten selkä vahvistui eikä kivusta ollut tietoakaan. Toinen muutos on, että ennen poljin kaikki työmatkat pyörällä, mutta isännän tultua kuvioihin autoineen ja samansuuntaisine työmatkoineen, hyppäsin helposti auton kyytiin. Säännöllisen liikunnallinen elämäntapani oli siis vaihtunut epäsäännöllisen liikunnalliseksi. Joku tähän vielä ehkä lisäisi, että "se ikä, se ikä" - kaikkea tulee iän myötä.
Terveisin Solina
Kommentit
Lähetä kommentti