Miten onnellinen ihoni onkaan koko loppupäivän! Siis mistä? Avantouinnista! Parasta, jos pakkasta on yli 20 astetta, hitaita uintivetoja järvessä ja sitten saunaan. Rauhallista löylyttelyä ja uudestaan uimaan. Nyt tekee mieli viipyä vedessä vielä pitempään. Ainakin kolme uintikertaa ja välillä saunaan. Siitä se tulee onnellinen tunne iholle ja levollinen mieli.
Kesävedet olivat sopivan lämpimiä, mutta parasta uintivettä oli muutamana aamuna, kun tuuli oli vienyt lämpimän veden selälle ja rantavedessä pulputtavat lähteet olivat viilentäneet rantaveden. Aurinko kuitenkin vaikutti sen verran, että ohut kerros pintavettä oli lämmintä. Tuntui, ettei uintia malta millään lopettaa; koko vartaloa hyväili viileä, virkistävä vesi, mutta sormenpäät nauttivat suloisen lämpimästä pintavedestä sammakkovetoja vedellessä. Jälleen viileän ja lämpimän kontrasti.
Takapihan kriikunapuussa roikkuvassa orkideassani on 11 kukkaa ja 30 nuppua! Ja mikäs siinä nyt niin ihmeellistä on? No, kun tähän mennessä kaikki orkideani ovat kuolleet kukittuaan tai ehkä ovat tehneet muutaman uuden nupun, mutta nuput eivät ole auenneet. Kunnes kaksi ystävääni neuvoivat, että orkidea pitää siirtää kesäksi ulos ja kastella vain sadevedellä. Niinpä orkideani nyt puskee kukkia minkä ehtii ja ottaa välillä rankkasadesuihkuja kriikunapuun suojassa. Minä tietysti istun monta kertaa päivässä tuijottamassa kyseistä kukkaloistoa tee-tai kahvimuki kourassa. Ihan taianomaista- ne kukat!
Vuosia sitten kun kummityttöni esikoistytär oli vielä lapsi, vietimme viikon joka kesä kahdestaan mökilläni. Uiminen oli tietysti ykkösasia, mutta kun oli rankkasadepäivä, lämmitimmekin mökkisaunan ja pidimme sadeveden roiskimiset pihanurmella. Laitoimme siis ämpärit sadevesitorvien alle kerätäksemme kylmää sadevettä. Sitten saunaan kunnon löylyihin ja nakupelleinä pihalle, kummallekin kauha käteen ja oma sadevesiämpäri nenän eteen. Sitten toistemme päälle kylmän sadeveden heitto voi alkaa. Arvaatte varmaan mikä kiljunta kuului ja naurunremakka. Sillä aikaa kun olimme taas löylyissä, ämpärit ehtivät täyttyä sadevedestä ja sama show jatkui pihalla. Lopuksi kaasimme koko ämpärillisen sadevettä toistemme päästä alas ja juoksimme saunaan riemusta ja naurusta hytkyen. Huom! minä olin noin 60-vuotias!Ehkä joku kanttarellien kerääjä saattoi metsän siimeksestä tiirailla ihmeissään, kun yksi läskimakkaramummo ja pieni lapsi heittävät vettä toistensa päälle ja kiljunta kuuluu ympäri tienoon.
Olimme ystäväni kanssa yhtenä päivänä taidenäyttelyssä Helsingissä. Kahvilasta asemalle käsikynkkää kävellessämme ruikutimme toisillemme elämän veemäisyyttä, mutta yhtäkkiä jostain syystä katsoimme toisiamme ja aloimmekin luettelemaan asioita, joissa olemme onnistuneet ja asioita, joita emme todellakaan kadu. Kohta jo erotessamme kiedoimme toisemme lämpimään ystävänhalaukseen ja lähdimme kumpikin omaan suuntaamme voimaantuneina ja kai ihan onnellisina - onnellisina ystävyydestämme.
Lapsuudessani minulla oli sen ajan tyyliin kiiltokuvakirja, johon kummitätini oli kirjoittanut syntymäpäiväni onnitteluiksi "iloa, onnea ain". Kun täytin 50, äiti maalasi minulle ruusukortin ja kirjoitti siihen "iloa ja onnea".
Ilon ja onnen vaalimista toivotellen
Solina
Kommentit
Lähetä kommentti